50-vuotispäivän kunniaksi

Tälle päivälle osuvan 50-vuotispäiväni edelle sattui muutamia mukavia uutisia sekä kotimaasta että kansainvälisistä näyttelyistä. Viikonloppuna oli Suomen Kameraseurojen liiton teemanäyttelyn avajaiset, sunnuntaina tuli tuloksia Italiasta ja maanantaina pohjoismaisesta circuitista.

Lastaus / Loading

Sain lauantaina 17.11.2018 Kameraseurojen Liiton Aito-teemanäyttelyn avajaisissa kunniakirjan kuvalla ”Lastaus”. Melko harvinainen kunnia, kolmas liiton vuosi- tai teemanäyttelyn kunniakirja omalla kohdallani 10 vuoden aikana ja taitaa olla ensimmäinen dronella otettu kunniakirjakuva näissä ympyröissä.

Road to the Future / Tie tulevaisuuteen

Sama kuva, kansainvälisissä ympyröissä nimellä ”Loading”, oli mukana myös Italiaan International Florence Photo Contestiin hyväksytyissä kuvissa. Kaikkiaan läpi meni neljä kuvaa 17 lähetetystä. Mukana olivat myös Road to the Future (Tie tulevaisuuteen), Quin Abbey 1 ja Swans in morning fog (Joutsenet aamusumussa).

Quin Abbey 1

Pääosin samat kuvat saivat hyväksyntöjä myös Pohjoismaisen Valokuvausliiton järjestämässä 3rd Nordic Circuitissa. Hyväksyntöjä tuli kaikkiaan kuusi, niistä kolme Ruotsin tuomaristolta yllä olevilla kuvilla. ”Loading” kelpuutettiin myös Norjan ja Tanskan näyttelyihin. Suomen tuomaristo valitsi näyttelyyn kuvan ”Sisters” (Siskokset).

Sisters / Siskokset

 

 

Kuopio Photo International

En ole päässyt vauhtiin blogin kirjoittamisessa, mutta kokeillaanpa taas, kun on positiivista kerrottavaa näyttelyrintamalta.

Tällä viikolla tulivat Kuopio Photo Internationalin tulokset. Kyseessä oli sikäli erikoinen näyttely (FIAP:n suojeluksessa olevien joukossa), että tyypillisten avoimien väri- ja mustavalkosarjojen sekä luonto- ja/tai matkakuvien sijaan sarjoina olivat Fine Art, Portrait ja Humour. Näyttelyllä oli kansainvälisen FIAP:n, amerikkalaisen PSA:n, pohjoismaisen NFFF:n ja Suomen Kameraseurojen Liiton (SKsL) suojelus, eli hyväksynnät kerryttävät pisteitä näiden järjestöjen arvonimiä hakiessa. Sain kahdeksan hyväksyntää kahdestatoista mahdollisesta ja sillä tuli täyteen SKsL:n suurmestarin arvoon vaadittava pisteraja. Myös NFFF:n pisteissä lisäys on tuntuva. FIAP:n seuraavaan arvonimeen näillä pisteillä ei niinkään ole vaikutusta, kun siihen tarvitsisin lisää palkintoja eri maista. Nykyisellä osallistumistahdilla siihen taitaa mennä ikuisuus.

Parhaiten meni Fine Art -sarjassa, joka oli periaatteessa yhtä kuin avoin sarja, johon voi osallistua sekä väri- että mustavalkokuvilla. Säännöissä korostettiin esteettisiä arvoja ja kuvaajan näkemystä. Parhaani mukaan valitsin viimeisten parin vuoden kuvistani ne, joissa katsoin parhaiten onnistuneeni esteettisessä mielessä ja näköjään onnistuin, sillä kaikki neljä kuvaa hyväksyttiin näyttelyyn.

Portrait-sarjassa sain läpi kaksi kuvaa. Molemmat ovat keikkakuvia ja vieläpä samassa paikassa otettu. Erja Lyytisen kuva on Mustanlahden sataman Guitarfestistä vuodelta 2016 ja Petteri Sariolan vuodelta 2017. Tarjolla oli lisäksi kaksi studiopotrettia, mutta niille ei kertynyt ihan riittävästi pisteitä läpimenoon.

Jännittävin tapaus oli huumorisarja. Tuomarien makua on vaikea ennakoida missä hyvänsä sarjassa, mutta erillinen huumorisarja on ehkä vaikeampi tapaus kuin juuri mikään muu. Asiaa ei helpota se, että kyseessä on varsin harvinainen tapaus. En muista huumorisarjaan osallistuneeni ennen yhtä kertaa enempää. Mukavasti meni kuitenkin, sillä tässäkin sarjassa kuvistani kaksi hyväksyttiin.

 

Nostin Fine Art- ja Portrait-sarjojen kuvat gallerian etusivulle. Osalla kuvista on galleriassa otsikkona eri nimi kuin mitä olen FIAP:n näyttelyissä käyttänyt. Joskus tulee kiireessä ensimmäiseen näyttelyyn lähettäessä annettua kuvalle nimi, jonka jälkeenpäin mieluusti vaihtaisi, mutta sitä eivät FIAP:n säännöt salli. Lisäksi olen galleriassa käyttänyt pääosin suomenkielisiä nimiä. Tässä artikkelissä on siis kuvateksteissä FIAP-nimet, galleriassa joiltain osin toiset.

Hopeaa Pohjoismaisesta valokuvamestaruuskilpailusta

Olen pitkään aikonut aloittaa blogin kirjoittamisen. Tänään tuntuu hyvältä päivältä aloittaa, kun on jotain mukavaa kerrottavaa.

Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan kameraseurojen liittojen yhteenliittymä Pohjoismainen Valokuvausliitto NFFF julkaisi tänään ensimmäisen Pohjoismaisen Valokuvamestaruuskilpailun tulokset. Kahdeksasta lähetetystä kuvasta sain kolme hyväksyntää ja Elina with kitten sai NFFF Silver-mitalin. Ihan toiseksi parasta sijoitusta se ei tarkoita, vaan mustavalkosarjan kuudetta sijaa NFFF:n ja jäsenliittojen kultamitalien takana.

Tässä hieman tarinaa kuvien takaa:

Elina with kitten

Mitalikuva on jo muutaman vuoden takaa kotistudioharjoituksesta. Kuvan takana on parin vuoden harjoittelu muotokuvauksen saralla ja hiukan myös onnea, sillä taisi olla ensimmäistä kertaa mahdollisuus näin hyvään itse järjestettyyn valoon (valonhajottimina iso 1,5 metrin sateenvarjo ja 60×60 cm tasovalo) ja kotioloissakin poikkeuksellinen etu, aito ja oikea kissanpentu, sekä tietysti kaunis ja osaava malli Elina, jonka kanssa muotokuvausharjoituksia tehtiin niihin aikoihin sekä kotistudiossa että varsinkin miljöössä.

Kuva on kiertänyt maailmalla mm. parissakymmenessä FIAP:n suojelemassa näyttelyssä ja saanut niistä kaksi kunniamainintaa, päässyt kolmannellle sijalle PSA Councils’ Challengessa ja saanut kunniamaininnan SKsL:n Lähellä-teemanäyttelyssä.

Suurkiitokset Elinalle!

Erja Lyytinen

Erja Lyytisen kuva on kesältä 2016 Tampereen Mustanlahden satamassa järjestetystä Guitarfestistä. En ole kovin paljon keikoille ehtinyt, saati niitä kuvaamaan, mutta Erjan keikoille olen muutaman kerran ehtinyt ja yleensä on kamerakin ollut mukana. Erja on erittäin hyvä kitaristi ja loistava esiintyjä. Kun on ollut pääsy lavan lähelle, on hyviä kuvia tullut.

Val d’Orcia morning 1

Olimme viime lokakuussa lomalla Toscanassa. Kolme ensimmäistä yötä vietimme Pienzassa, upealla Val d’Orcian alueella. Olin alueella kolmatta kertaa ja paikallistuntemusta on ehtinyt jo hiukan kertyä. Ensimmäisenä aamuna lähdin etsimään parhaita kuvauspaikkoja, mutta alkuun sumua oli liikaakin ja osa kohteista täysin näkymättömissä. Käännyin pikkutielle toiveenani löytää Cappella di Vitaleta, yksi tienoon suosituimmista kuvauskohteista. Löysinkin sen, mutta ensin ajoin ohi ja sumun keskellä hieman eksyksissä huomasin olevani juuri oikeassa paikassa.