Kuopio Photo International

En ole päässyt vauhtiin blogin kirjoittamisessa, mutta kokeillaanpa taas, kun on positiivista kerrottavaa näyttelyrintamalta.

Tällä viikolla tulivat Kuopio Photo Internationalin tulokset. Kyseessä oli sikäli erikoinen näyttely (FIAP:n suojeluksessa olevien joukossa), että tyypillisten avoimien väri- ja mustavalkosarjojen sekä luonto- ja/tai matkakuvien sijaan sarjoina olivat Fine Art, Portrait ja Humour. Näyttelyllä oli kansainvälisen FIAP:n, amerikkalaisen PSA:n, pohjoismaisen NFFF:n ja Suomen Kameraseurojen Liiton (SKsL) suojelus, eli hyväksynnät kerryttävät pisteitä näiden järjestöjen arvonimiä hakiessa. Sain kahdeksan hyväksyntää kahdestatoista mahdollisesta ja sillä tuli täyteen SKsL:n suurmestarin arvoon vaadittava pisteraja. Myös NFFF:n pisteissä lisäys on tuntuva. FIAP:n seuraavaan arvonimeen näillä pisteillä ei niinkään ole vaikutusta, kun siihen tarvitsisin lisää palkintoja eri maista. Nykyisellä osallistumistahdilla siihen taitaa mennä ikuisuus.

Parhaiten meni Fine Art -sarjassa, joka oli periaatteessa yhtä kuin avoin sarja, johon voi osallistua sekä väri- että mustavalkokuvilla. Säännöissä korostettiin esteettisiä arvoja ja kuvaajan näkemystä. Parhaani mukaan valitsin viimeisten parin vuoden kuvistani ne, joissa katsoin parhaiten onnistuneeni esteettisessä mielessä ja näköjään onnistuin, sillä kaikki neljä kuvaa hyväksyttiin näyttelyyn.

Portrait-sarjassa sain läpi kaksi kuvaa. Molemmat ovat keikkakuvia ja vieläpä samassa paikassa otettu. Erja Lyytisen kuva on Mustanlahden sataman Guitarfestistä vuodelta 2016 ja Petteri Sariolan vuodelta 2017. Tarjolla oli lisäksi kaksi studiopotrettia, mutta niille ei kertynyt ihan riittävästi pisteitä läpimenoon.

Jännittävin tapaus oli huumorisarja. Tuomarien makua on vaikea ennakoida missä hyvänsä sarjassa, mutta erillinen huumorisarja on ehkä vaikeampi tapaus kuin juuri mikään muu. Asiaa ei helpota se, että kyseessä on varsin harvinainen tapaus. En muista huumorisarjaan osallistuneeni ennen yhtä kertaa enempää. Mukavasti meni kuitenkin, sillä tässäkin sarjassa kuvistani kaksi hyväksyttiin.

 

Nostin Fine Art- ja Portrait-sarjojen kuvat gallerian etusivulle. Osalla kuvista on galleriassa otsikkona eri nimi kuin mitä olen FIAP:n näyttelyissä käyttänyt. Joskus tulee kiireessä ensimmäiseen näyttelyyn lähettäessä annettua kuvalle nimi, jonka jälkeenpäin mieluusti vaihtaisi, mutta sitä eivät FIAP:n säännöt salli. Lisäksi olen galleriassa käyttänyt pääosin suomenkielisiä nimiä. Tässä artikkelissä on siis kuvateksteissä FIAP-nimet, galleriassa joiltain osin toiset.

Hyvää Uutta Vuotta 2018

Uusi vuosi, uudet kujeet. Blogin kirjoittaminen jäi loppukesällä ja sitten koko loppuvuodeksi muiden kiireiden jalkoihin. Vuodenvaihde on hyvä tilaisuus yrittää uudelleen ottaa se tavaksi. Instagram-syötteeseen olen vuodenvaihteen lähestyessä alkanut lisätä kuluneen vuoden parhaita ennen julkaisemattomia kuvia ja niitä on tulossa vielä muutama lisää. Lähiaikoina on tarkoitus myös lisätä kuvia galleriaan.

Valokuvaukseen liittyvä yritystoiminta jäi päättyneenä vuonna vähäiseksi. Keväällä en ehtinyt panostaa riittävästi uuden toiminnan vaatimaan markkinointiin, ja kun kesä ja syksy osoittautuivat tavallista vaikeammiksi maataloussektorilla, ei aikaa ja intoa riittänyt enää kuvaustoiminnan kehittelyyn. Tapahtumakuvauksia oli muutama ja kuvien tulostusta jonkin verran. Yllätyksenä itselleni tuli se, että ensimmäiselle vuodelle tuli parikin kiinteistökuvausta. Se ei varsinaisesti ollut sellainen ala, jolta odotin töitä löytyvän, mutta hyvin sekin kävi.

Party over

Tänä kesänä meillä tuntuu rippijuhlia riittävän. Viime sunnuntaina oli Laurin entisen luokkakaverin Matildan vuoro. En ollut varsinaisesti varautunut kuvanottoon, mutta tilaisuuden tullen pyysin päivänsankarin poseeraamaan. Kengät olivat siinä vaiheessa jo alkaneet hieman puristaa, mutta ensimmäisiä kuvia varten ne laitettiin takaisin jalkaan ja otettiin muutama perusposeeraus aitan oviaukolla. Niistä tuli ihan kohtuullisia, mutta sain idean persoonallisempaan otokseen kengistä. Kengät pois jalasta ja rennompaa tunnelmaa peliin. Oikean paikan haku kengille ja ruusulle vei muutaman kuvan verran, mutta sitten se löytyi. Samalla Matilda löysi sopivan ilmeen. Se on siinä!

”Party over”. Matilda Anttila, ei niin perinteinen rippikuva

 

Pauli Hanhiniemen Retkue Pimeesalmen Telakalla

Tulipa ulkoilutettua kameraa bändikeikalla kesken kiireisen säilörehuntekoajan, kun Pimeesalmen Telakan ohjelmistossa 1.7. oli Pauli Hanhiniemen Retkueen keikka. Kyseisestä kokoonpanosta ei ollut ennestään kokemusta, Paulin aiemmista bändeistä kyllä. Keikka oli hyvä, mutta pitempäänkin olisi voinut kuunnella. Materiaaliahan Paulilla riittää. Bändi soitti ainakin minun korvaani hyvin ja soundit olivat selkeät.

Paikkana järvenrantalava suviyössä on tunnelmaltaan hieno, mutta ei kuvauksen kannalta ihan helpoin. Lavan kellertävät valot ja laskevalta auringolta varjoon jäänyt ympäristö muodostavat ikävän sekavalon.

Pauli Hanhiniemen Retkue, vas. Riku Kettunen (kitara), Pauli Hanhiniemi (laulu ja kitara), Juppo Paavola (rummut) ja Ville Rauhala (basso)

Pienellä säädöllä kuvasta sai kohtalaisen silmää miellyttävän, mutta kokeilin muutamaa kuvaa myös muunnettuna mustavalkoiseksi Nik Silver Efex Prolla ja tykästyin niihin enemmän.

Pauli Hanhiniemi

Puolivälissä keikkaa Pauli kutsui lavalle vaimonsa Ilaria Tuccin laulamaan duettona kappaleen ”Mä en oo koskaan”. Siitä muuten löytyy virallinen video Youtubesta. Alla Paulin hempeä katse.

Pauli Hanhiniemi ja Ilaria Tucci

Keikan lopulla pääsi basisti Ville Rauhalakin vetämään soolon. Paulilla on kyllä ilmeikkäät silmät!

Basisti sooloilee.

Oman pojan rippikuva

Olen ottanut vuosien mittaan aika monet rippikuvat naapurien ja tuttavien lapsista. Viime sunnuntaina tuli sitten se hetki, kun oli aika ottaa rippikuva omasta esikoisesta. Tunnustan, että etukäteen hiukan jännitti, kuinka onnistuu ottaa omasta pojasta kunnon potretti. Moneen vuoteen ei ole omalle jälkikasvulle kameran edessä oleminen maistunut.

Kun sääolosuhteet olivat hieman häilyväiset, päätin pystyttää kotistudion juhlien jälkeen. Onneksi päivänsankari suhtautui asiaan sen vaatimalla vakavuudella (ei kuitenkaan liialla vakavuudella), eikä muutama testiotos valojen säätämiseksi haitannut tunnelmaa. Mielessäni oli tietty ilme ja asento. Alkuun lähdettiin kyllä vähän toisenlaisesta poseerauksesta ja hieman vakavammalla ilmeellä, mutta vähitellen löytyi se, mitä hain. Tehtävä suoritettu.

Alku aina hankalaa

Otsikko pätee moneen asiaan. Tällä kertaa ajatuksissa oli sekä uuden yritystoiminnan aloittaminen että blogin kirjoittaminen, ja varsinkin blogikirjoitus yritystoiminnan aloittamisesta. Oikeastaan tämän piti olla blogin ensimmäinen kirjoitus, mutta eipä ollutkaan ja aikaa siitä ensimmäisestä on päässyt vierähtämään jo ihan liikaa.

Rekisteröin toiminimen pari kuukautta sitten, mutta kovin vauhdikkaasti en ole edistynyt toimintaa aloittamaan. Osasyynä on tietysti se, että vanhat kiireet ovat entisellään, ja myös se, että uuden aloittamiseen liittyy enemmän suunnittelua ja valmistelua kuin etukäteen osaa aavistaa, vaikka toiminta ainakin alkuun aika pienimuotoista onkin.

Vaikka toiminimen rekisteröimisen syy onkin valokuvauksen ja tulostuspalvelun ottaminen osaksi yritystoimintaa, on päätoimialani edelleen maatalous. Siksi päätoimiala virallisissa rekistereissä on kasvinviljely ja kotieläintalous, käytännössä hiehojen kasvatus sekä nurmirehun ja viljan tuottaminen myyntiin. Lisäksi teen edelleen pienimuotoista koneurakointia ja polttopuiden myyntiä.

Uuden toiminnan vaatimat alkuvaiheen hankinnat on tehtynä ja muutama tilaustyökin. Kuvaus- ja tulostushinnastot ja muutakin sisältöä nettisivuille on työn alla. Galleriassa on kuvia jo toista sataa, mutta lisää on tulossa.

Tarjoan lähinnä muotokuvausta, tapahtumakuvausta ja kuvien tulostuspalvelua. Kilpailua näillä aloilla kyllä riittää, mutta kaikki ovat asioita, joista nautin ja omasta ja ilmeisesti muidenkin mielestä myös osaan. Kuvaan mielelläni myös muita aiheita, ja toiminimen ensimmäinen kuvaustyö olikin kiinteistökuvaus. Yllä oleva Aaron rippikuva on firman toiselta kuvauskeikalta.

Päätin ottaa valokuvauksen lisäksi myös kuvien tulostamisen osaksi yrityksen toimintaa. Olen tulostanut kuvani itse kuutisen vuotta ja tehnyt silloin tällöin muutaman kuvan myös tuttaville. Pidän siitä, että voin hallita koko prosessin kuvauksesta kuvankäsittelyn kautta valmiiseen kehystettävään kuvaan asti.

Kuvien tulostuksessa en tietenkään pysty kilpailemaan hinnalla perinteiselle valokuvapaperille tulostavien suurten toimijoiden kanssa, varsinkaan pienimmissä kuvakokoluokissa. Laatu onkin sitten toinen juttu. Pigmenttimustesuihkutekniikalla tulostetut kuvat ovat tänä päivänä laadukkaampia kuin perinteinen väripaperikuva ja erilaiset paperilaadut antavat kuville lisää luonnetta. En tarjoa automaattista kuvien säätöä, mutta haluttaessa teen pienempää tai vaikka isompaakin optimointia. Tarjolla on siis kuvia ajatuksella tehtynä paremmalle paperille.

 

Hopeaa Pohjoismaisesta valokuvamestaruuskilpailusta

Olen pitkään aikonut aloittaa blogin kirjoittamisen. Tänään tuntuu hyvältä päivältä aloittaa, kun on jotain mukavaa kerrottavaa.

Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan kameraseurojen liittojen yhteenliittymä Pohjoismainen Valokuvausliitto NFFF julkaisi tänään ensimmäisen Pohjoismaisen Valokuvamestaruuskilpailun tulokset. Kahdeksasta lähetetystä kuvasta sain kolme hyväksyntää ja Elina with kitten sai NFFF Silver-mitalin. Ihan toiseksi parasta sijoitusta se ei tarkoita, vaan mustavalkosarjan kuudetta sijaa NFFF:n ja jäsenliittojen kultamitalien takana.

Tässä hieman tarinaa kuvien takaa:

Elina with kitten

Mitalikuva on jo muutaman vuoden takaa kotistudioharjoituksesta. Kuvan takana on parin vuoden harjoittelu muotokuvauksen saralla ja hiukan myös onnea, sillä taisi olla ensimmäistä kertaa mahdollisuus näin hyvään itse järjestettyyn valoon (valonhajottimina iso 1,5 metrin sateenvarjo ja 60×60 cm tasovalo) ja kotioloissakin poikkeuksellinen etu, aito ja oikea kissanpentu, sekä tietysti kaunis ja osaava malli Elina, jonka kanssa muotokuvausharjoituksia tehtiin niihin aikoihin sekä kotistudiossa että varsinkin miljöössä.

Kuva on kiertänyt maailmalla mm. parissakymmenessä FIAP:n suojelemassa näyttelyssä ja saanut niistä kaksi kunniamainintaa, päässyt kolmannellle sijalle PSA Councils’ Challengessa ja saanut kunniamaininnan SKsL:n Lähellä-teemanäyttelyssä.

Suurkiitokset Elinalle!

Erja Lyytinen

Erja Lyytisen kuva on kesältä 2016 Tampereen Mustanlahden satamassa järjestetystä Guitarfestistä. En ole kovin paljon keikoille ehtinyt, saati niitä kuvaamaan, mutta Erjan keikoille olen muutaman kerran ehtinyt ja yleensä on kamerakin ollut mukana. Erja on erittäin hyvä kitaristi ja loistava esiintyjä. Kun on ollut pääsy lavan lähelle, on hyviä kuvia tullut.

Val d’Orcia morning 1

Olimme viime lokakuussa lomalla Toscanassa. Kolme ensimmäistä yötä vietimme Pienzassa, upealla Val d’Orcian alueella. Olin alueella kolmatta kertaa ja paikallistuntemusta on ehtinyt jo hiukan kertyä. Ensimmäisenä aamuna lähdin etsimään parhaita kuvauspaikkoja, mutta alkuun sumua oli liikaakin ja osa kohteista täysin näkymättömissä. Käännyin pikkutielle toiveenani löytää Cappella di Vitaleta, yksi tienoon suosituimmista kuvauskohteista. Löysinkin sen, mutta ensin ajoin ohi ja sumun keskellä hieman eksyksissä huomasin olevani juuri oikeassa paikassa.