Onnittelut kevään ylioppilaille! Nyt olisi hyvä aika varata ylioppilaskuvaus. Ota yhteyttä, niin suunnitellaan kuvattavan näköinen kuvaus.
Hinnat alkaen 80 euroa, sisältäen kuvauksen, vähintään 10 digikuvaa ja koosta riippuen 1-4 vedosta.
Vuorossa jokakeväinen yritys päästä vauhtiin blogin kirjoittamisessa. Tavalliseen tapaan aiheena on menestys näyttelyissä kotimaassa ja maailmalla.
Tuoreimmat tulokset tulivat tänään kolmannesta Pohjoismaisesta Valokuvamestaruuskilpailusta. Kahdeksasta lähetetystä kuvasta sain neljä hyväksyntää ja samalla täyttyivät Pohjoismaisen Valokuvausliiton (NFFF) ensimmäisen arvonimitason (NSMiF/b) pistevaatimukset. Muita mukavia uutisia on tullut alkuvuoden aikana Itävallasta Trierenberg Super Circuitista ja Suomen Kameraseurojen Liiton (SKsL) vuosinäyttelystä, josta kotiintuomisina oli näyttelyhyväksyntöjen lisäksi myös SKsL:n suurmestarin arvonimi.
Yksi menestyneimmistä kuvista on viimekeväinen kuva Tie tulevaisuuteen (kansainvälisissä yhteyksissä Road to the future), joka on edellämainittujen lisäksi hyväksytty viime vuoden puolella SKsL:n seuracupissa ja kansainvälisessä 4th This Is Life -näyttelyssä. Kuvassa mallina toimi Sanni Pätäri, jonka ylioppilaskuvauksen yhteydessä kuva otettiin. Kiitokset mallin lisäksi myös avustajina toimineille Marika ja Oona Pätärille!
Peräti kaksi Pohjoismaisen Valokuvausmestaruuskilpailun hyväksynnöistä tuli dronella otetuilla kuvilla. Toinen niistä oli edellisessä blogikirjoituksessa ollut Lastaus (Loading), toinen yllä oleva Niitto (Mowing). Molemmat menestyivät myös Trierenberg Super Circuitissa. SKsL:n vuosinäyttelyyn kokosin peltotyöaiheisista dronekuvista viiden kuvan sarjan Vuodenkierto, johon sisältyi Niitto-kuvan rinnakkaisruutu. Vaikka sarja olisi voinut olla yhtenäisempikin, oli tuloksena kuitenkin hyväksyntä.
Linnunrata ja revontulet (Milky Way and Aurora Borealis) on yksi suosikkikuvistani viimeksi kuluneen vuoden ajalta. Pohjoismaisen Valokuvamestaruuskilpailun hyväksyntä on sille ensimmäinen. Kuva on sikäli erikoinen revontulikuvaksi, että se on otettu lounaan suuntaan, ei pohjoiseen. Revontulet olivat 7.10.2018 poikkeuksellisen voimakkaat ja niitä riitti myös etelän taivaalle, joten päätin kokeilla Linnunradan saamista samaan kuvaan revontulten kanssa. Sattumalta sen illan revontulissa oli vielä lisänä tarjolla harvinainen punainen SAR-kaari, joka kruunaa kuvan.
Tälle päivälle osuvan 50-vuotispäiväni edelle sattui muutamia mukavia uutisia sekä kotimaasta että kansainvälisistä näyttelyistä. Viikonloppuna oli Suomen Kameraseurojen liiton teemanäyttelyn avajaiset, sunnuntaina tuli tuloksia Italiasta ja maanantaina pohjoismaisesta circuitista.
Sain lauantaina 17.11.2018 Kameraseurojen Liiton Aito-teemanäyttelyn avajaisissa kunniakirjan kuvalla ”Lastaus”. Melko harvinainen kunnia, kolmas liiton vuosi- tai teemanäyttelyn kunniakirja omalla kohdallani 10 vuoden aikana ja taitaa olla ensimmäinen dronella otettu kunniakirjakuva näissä ympyröissä.
Sama kuva, kansainvälisissä ympyröissä nimellä ”Loading”, oli mukana myös Italiaan International Florence Photo Contestiin hyväksytyissä kuvissa. Kaikkiaan läpi meni neljä kuvaa 17 lähetetystä. Mukana olivat myös Road to the Future (Tie tulevaisuuteen), Quin Abbey 1 ja Swans in morning fog (Joutsenet aamusumussa).
Pääosin samat kuvat saivat hyväksyntöjä myös Pohjoismaisen Valokuvausliiton järjestämässä 3rd Nordic Circuitissa. Hyväksyntöjä tuli kaikkiaan kuusi, niistä kolme Ruotsin tuomaristolta yllä olevilla kuvilla. ”Loading” kelpuutettiin myös Norjan ja Tanskan näyttelyihin. Suomen tuomaristo valitsi näyttelyyn kuvan ”Sisters” (Siskokset).
Ravintola Mutalan Helmessä on vielä jonkin aikaa esillä kolme kuvaani.
Kuvat ovat myytävänä signeerattuina, numeroituina vedoksina. Esillä olevat kuvat ovat 40×50 cm vedoksia 50×70 cm kehyksissä, mutta kuvat ovat saatavana myös 30×40 cm ja 20×30 cm kokoisina, kehyksillä tai ilman.
Kuvien hinnat ja saatavilla olevat koot:
|
Kehyskoko |
Kuvan koko (noin) |
Hinta kehystettynä |
Hinta ilman kehystä, sis. passepartout |
|
50×70 cm |
40×50 cm |
120 € |
95 € |
|
40×50 cm |
30×40 cm |
90 € |
70 € |
|
30×40 cm |
20×30 cm |
65 € |
50 € |
Myyn mielelläni myös muita galleriasta löytyviä maisema– ja luontokuvia.
Blogikirjoituksia tulee edelleen harvakseltaan. Tämänkin aihe on jo melkein kuukauden takaa. Ei siksi, etteikö aiheita olisi, mutta maatilan töissä alkukesä on hyvin kiireistä aikaa, varsinkin kun suhteellisen lämmin sää pitää tahdin tavallistakin tiiviimpänä, ja blogin kirjoittaminen tuntuu aina jäävän viimeiseksi.
SaariBlues 2018 järjestettiin Viikinsaaressa Tampereella 9.6.2018, kauniina lauantai-iltana. Paikalle oli saapunut noin 1200 bluesin ystävää. Ohjelmaa oli vuorotunnein ulkolavalla ja viereisellä tanssilavalla. Ulkolavalla esiintyivät Wentus Blues Band, Ina Forsman ja Erja Lyytinen. Keskityn tässä ulkolavan esiintyjiin, joista kertyi parempaa kuvamateriaalia, mutta mainittakoon tanssilavan esiintyjätkin: Candyland Crowdads, Joe Vestich ja Jo’ Buddy.
Wentus Blues Band oli ulkolavan ensimmäinen esiintyjä ja oli jo ehtinyt aloittaa, kun ehdin paikalle. Bändi tunnetaan ahkerana keikkailijana ja historiaa on takana jo 32 vuotta. Kokemus näkyi, soitto oli upeaa ja meininki hyvä. Laulaja Juho Kinaret on selkeästi showmies.
Ulkolavan toisena esiintyjänä oli upeaääninen nuori blueslaulaja Ina Forsman.
Ulkolavan viimeisenä esiintyjänä oli Erja Lyytinen. Tungos lavan edessä oli aivan eri luokkaa kuin aiemmin illalla, joten en ollut ainoa, jolle Erja oli illan tähti. Hyviä toki olivat kaikki muutkin. Erjan bändi oli kutistunut trioksi, mutta se, mitä kosketinsoittajan puuttumisessa menetettiin, voitettiin keikan uskomattomassa energisyydessä. Seitsemäs näkemäni Erjan keikka ja kaikista paras!
En ole päässyt vauhtiin blogin kirjoittamisessa, mutta kokeillaanpa taas, kun on positiivista kerrottavaa näyttelyrintamalta.
Tällä viikolla tulivat Kuopio Photo Internationalin tulokset. Kyseessä oli sikäli erikoinen näyttely (FIAP:n suojeluksessa olevien joukossa), että tyypillisten avoimien väri- ja mustavalkosarjojen sekä luonto- ja/tai matkakuvien sijaan sarjoina olivat Fine Art, Portrait ja Humour. Näyttelyllä oli kansainvälisen FIAP:n, amerikkalaisen PSA:n, pohjoismaisen NFFF:n ja Suomen Kameraseurojen Liiton (SKsL) suojelus, eli hyväksynnät kerryttävät pisteitä näiden järjestöjen arvonimiä hakiessa. Sain kahdeksan hyväksyntää kahdestatoista mahdollisesta ja sillä tuli täyteen SKsL:n suurmestarin arvoon vaadittava pisteraja. Myös NFFF:n pisteissä lisäys on tuntuva. FIAP:n seuraavaan arvonimeen näillä pisteillä ei niinkään ole vaikutusta, kun siihen tarvitsisin lisää palkintoja eri maista. Nykyisellä osallistumistahdilla siihen taitaa mennä ikuisuus.
Parhaiten meni Fine Art -sarjassa, joka oli periaatteessa yhtä kuin avoin sarja, johon voi osallistua sekä väri- että mustavalkokuvilla. Säännöissä korostettiin esteettisiä arvoja ja kuvaajan näkemystä. Parhaani mukaan valitsin viimeisten parin vuoden kuvistani ne, joissa katsoin parhaiten onnistuneeni esteettisessä mielessä ja näköjään onnistuin, sillä kaikki neljä kuvaa hyväksyttiin näyttelyyn.
Portrait-sarjassa sain läpi kaksi kuvaa. Molemmat ovat keikkakuvia ja vieläpä samassa paikassa otettu. Erja Lyytisen kuva on Mustanlahden sataman Guitarfestistä vuodelta 2016 ja Petteri Sariolan vuodelta 2017. Tarjolla oli lisäksi kaksi studiopotrettia, mutta niille ei kertynyt ihan riittävästi pisteitä läpimenoon.
Jännittävin tapaus oli huumorisarja. Tuomarien makua on vaikea ennakoida missä hyvänsä sarjassa, mutta erillinen huumorisarja on ehkä vaikeampi tapaus kuin juuri mikään muu. Asiaa ei helpota se, että kyseessä on varsin harvinainen tapaus. En muista huumorisarjaan osallistuneeni ennen yhtä kertaa enempää. Mukavasti meni kuitenkin, sillä tässäkin sarjassa kuvistani kaksi hyväksyttiin.
Nostin Fine Art- ja Portrait-sarjojen kuvat gallerian etusivulle. Osalla kuvista on galleriassa otsikkona eri nimi kuin mitä olen FIAP:n näyttelyissä käyttänyt. Joskus tulee kiireessä ensimmäiseen näyttelyyn lähettäessä annettua kuvalle nimi, jonka jälkeenpäin mieluusti vaihtaisi, mutta sitä eivät FIAP:n säännöt salli. Lisäksi olen galleriassa käyttänyt pääosin suomenkielisiä nimiä. Tässä artikkelissä on siis kuvateksteissä FIAP-nimet, galleriassa joiltain osin toiset.
Uusi vuosi, uudet kujeet. Blogin kirjoittaminen jäi loppukesällä ja sitten koko loppuvuodeksi muiden kiireiden jalkoihin. Vuodenvaihde on hyvä tilaisuus yrittää uudelleen ottaa se tavaksi. Instagram-syötteeseen olen vuodenvaihteen lähestyessä alkanut lisätä kuluneen vuoden parhaita ennen julkaisemattomia kuvia ja niitä on tulossa vielä muutama lisää. Lähiaikoina on tarkoitus myös lisätä kuvia galleriaan.
Valokuvaukseen liittyvä yritystoiminta jäi päättyneenä vuonna vähäiseksi. Keväällä en ehtinyt panostaa riittävästi uuden toiminnan vaatimaan markkinointiin, ja kun kesä ja syksy osoittautuivat tavallista vaikeammiksi maataloussektorilla, ei aikaa ja intoa riittänyt enää kuvaustoiminnan kehittelyyn. Tapahtumakuvauksia oli muutama ja kuvien tulostusta jonkin verran. Yllätyksenä itselleni tuli se, että ensimmäiselle vuodelle tuli parikin kiinteistökuvausta. Se ei varsinaisesti ollut sellainen ala, jolta odotin töitä löytyvän, mutta hyvin sekin kävi.
Tänä kesänä meillä tuntuu rippijuhlia riittävän. Viime sunnuntaina oli Laurin entisen luokkakaverin Matildan vuoro. En ollut varsinaisesti varautunut kuvanottoon, mutta tilaisuuden tullen pyysin päivänsankarin poseeraamaan. Kengät olivat siinä vaiheessa jo alkaneet hieman puristaa, mutta ensimmäisiä kuvia varten ne laitettiin takaisin jalkaan ja otettiin muutama perusposeeraus aitan oviaukolla. Niistä tuli ihan kohtuullisia, mutta sain idean persoonallisempaan otokseen kengistä. Kengät pois jalasta ja rennompaa tunnelmaa peliin. Oikean paikan haku kengille ja ruusulle vei muutaman kuvan verran, mutta sitten se löytyi. Samalla Matilda löysi sopivan ilmeen. Se on siinä!
Tulipa ulkoilutettua kameraa bändikeikalla kesken kiireisen säilörehuntekoajan, kun Pimeesalmen Telakan ohjelmistossa 1.7. oli Pauli Hanhiniemen Retkueen keikka. Kyseisestä kokoonpanosta ei ollut ennestään kokemusta, Paulin aiemmista bändeistä kyllä. Keikka oli hyvä, mutta pitempäänkin olisi voinut kuunnella. Materiaaliahan Paulilla riittää. Bändi soitti ainakin minun korvaani hyvin ja soundit olivat selkeät.
Paikkana järvenrantalava suviyössä on tunnelmaltaan hieno, mutta ei kuvauksen kannalta ihan helpoin. Lavan kellertävät valot ja laskevalta auringolta varjoon jäänyt ympäristö muodostavat ikävän sekavalon.
Pienellä säädöllä kuvasta sai kohtalaisen silmää miellyttävän, mutta kokeilin muutamaa kuvaa myös muunnettuna mustavalkoiseksi Nik Silver Efex Prolla ja tykästyin niihin enemmän.
Puolivälissä keikkaa Pauli kutsui lavalle vaimonsa Ilaria Tuccin laulamaan duettona kappaleen ”Mä en oo koskaan”. Siitä muuten löytyy virallinen video Youtubesta. Alla Paulin hempeä katse.
Keikan lopulla pääsi basisti Ville Rauhalakin vetämään soolon. Paulilla on kyllä ilmeikkäät silmät!
Olen ottanut vuosien mittaan aika monet rippikuvat naapurien ja tuttavien lapsista. Viime sunnuntaina tuli sitten se hetki, kun oli aika ottaa rippikuva omasta esikoisesta. Tunnustan, että etukäteen hiukan jännitti, kuinka onnistuu ottaa omasta pojasta kunnon potretti. Moneen vuoteen ei ole omalle jälkikasvulle kameran edessä oleminen maistunut.
Kun sääolosuhteet olivat hieman häilyväiset, päätin pystyttää kotistudion juhlien jälkeen. Onneksi päivänsankari suhtautui asiaan sen vaatimalla vakavuudella (ei kuitenkaan liialla vakavuudella), eikä muutama testiotos valojen säätämiseksi haitannut tunnelmaa. Mielessäni oli tietty ilme ja asento. Alkuun lähdettiin kyllä vähän toisenlaisesta poseerauksesta ja hieman vakavammalla ilmeellä, mutta vähitellen löytyi se, mitä hain. Tehtävä suoritettu.
