Val d’Orcia – Ilkka Valkila Photography

En ole päässyt vauhtiin blogin kirjoittamisessa, mutta kokeillaanpa taas, kun on positiivista kerrottavaa näyttelyrintamalta.

Tällä viikolla tulivat Kuopio Photo Internationalin tulokset. Kyseessä oli sikäli erikoinen näyttely (FIAP:n suojeluksessa olevien joukossa), että tyypillisten avoimien väri- ja mustavalkosarjojen sekä luonto- ja/tai matkakuvien sijaan sarjoina olivat Fine Art, Portrait ja Humour. Näyttelyllä oli kansainvälisen FIAP:n, amerikkalaisen PSA:n, pohjoismaisen NFFF:n ja Suomen Kameraseurojen Liiton (SKsL) suojelus, eli hyväksynnät kerryttävät pisteitä näiden järjestöjen arvonimiä hakiessa. Sain kahdeksan hyväksyntää kahdestatoista mahdollisesta ja sillä tuli täyteen SKsL:n suurmestarin arvoon vaadittava pisteraja. Myös NFFF:n pisteissä lisäys on tuntuva. FIAP:n seuraavaan arvonimeen näillä pisteillä ei niinkään ole vaikutusta, kun siihen tarvitsisin lisää palkintoja eri maista. Nykyisellä osallistumistahdilla siihen taitaa mennä ikuisuus.

Parhaiten meni Fine Art -sarjassa, joka oli periaatteessa yhtä kuin avoin sarja, johon voi osallistua sekä väri- että mustavalkokuvilla. Säännöissä korostettiin esteettisiä arvoja ja kuvaajan näkemystä. Parhaani mukaan valitsin viimeisten parin vuoden kuvistani ne, joissa katsoin parhaiten onnistuneeni esteettisessä mielessä ja näköjään onnistuin, sillä kaikki neljä kuvaa hyväksyttiin näyttelyyn.

Jägala Juga

Val d’Orcia morning 1

Val d’Orcia morning 3

Swans in morning fog

Portrait-sarjassa sain läpi kaksi kuvaa. Molemmat ovat keikkakuvia ja vieläpä samassa paikassa otettu. Erja Lyytisen kuva on Mustanlahden sataman Guitarfestistä vuodelta 2016 ja Petteri Sariolan vuodelta 2017. Tarjolla oli lisäksi kaksi studiopotrettia, mutta niille ei kertynyt ihan riittävästi pisteitä läpimenoon.

Erja Lyytinen

Petteri Sariola

Jännittävin tapaus oli huumorisarja. Tuomarien makua on vaikea ennakoida missä hyvänsä sarjassa, mutta erillinen huumorisarja on ehkä vaikeampi tapaus kuin juuri mikään muu. Asiaa ei helpota se, että kyseessä on varsin harvinainen tapaus. En muista huumorisarjaan osallistuneeni ennen yhtä kertaa enempää. Mukavasti meni kuitenkin, sillä tässäkin sarjassa kuvistani kaksi hyväksyttiin.

Swan with two heads

Let me clean that lens

Nostin Fine Art- ja Portrait-sarjojen kuvat gallerian etusivulle. Osalla kuvista on galleriassa otsikkona eri nimi kuin mitä olen FIAP:n näyttelyissä käyttänyt. Joskus tulee kiireessä ensimmäiseen näyttelyyn lähettäessä annettua kuvalle nimi, jonka jälkeenpäin mieluusti vaihtaisi, mutta sitä eivät FIAP:n säännöt salli. Lisäksi olen galleriassa käyttänyt pääosin suomenkielisiä nimiä. Tässä artikkelissä on siis kuvateksteissä FIAP-nimet, galleriassa joiltain osin toiset.

Olen pitkään aikonut aloittaa blogin kirjoittamisen. Tänään tuntuu hyvältä päivältä aloittaa, kun on jotain mukavaa kerrottavaa.

Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan kameraseurojen liittojen yhteenliittymä Pohjoismainen Valokuvausliitto NFFF julkaisi tänään ensimmäisen Pohjoismaisen Valokuvamestaruuskilpailun tulokset. Kahdeksasta lähetetystä kuvasta sain kolme hyväksyntää ja Elina with kitten sai NFFF Silver-mitalin. Ihan toiseksi parasta sijoitusta se ei tarkoita, vaan mustavalkosarjan kuudetta sijaa NFFF:n ja jäsenliittojen kultamitalien takana.

Tässä hieman tarinaa kuvien takaa:

Mitalikuva on jo muutaman vuoden takaa kotistudioharjoituksesta. Kuvan takana on parin vuoden harjoittelu muotokuvauksen saralla ja hiukan myös onnea, sillä taisi olla ensimmäistä kertaa mahdollisuus näin hyvään itse järjestettyyn valoon (valonhajottimina iso 1,5 metrin sateenvarjo ja 60×60 cm tasovalo) ja kotioloissakin poikkeuksellinen etu, aito ja oikea kissanpentu, sekä tietysti kaunis ja osaava malli Elina, jonka kanssa muotokuvausharjoituksia tehtiin niihin aikoihin sekä kotistudiossa että varsinkin miljöössä.

Kuva on kiertänyt maailmalla mm. parissakymmenessä FIAP:n suojelemassa näyttelyssä ja saanut niistä kaksi kunniamainintaa, päässyt kolmannellle sijalle PSA Councils’ Challengessa ja saanut kunniamaininnan SKsL:n Lähellä-teemanäyttelyssä.

Suurkiitokset Elinalle!

Erja Lyytisen kuva on kesältä 2016 Tampereen Mustanlahden satamassa järjestetystä Guitarfestistä. En ole kovin paljon keikoille ehtinyt, saati niitä kuvaamaan, mutta Erjan keikoille olen muutaman kerran ehtinyt ja yleensä on kamerakin ollut mukana. Erja on erittäin hyvä kitaristi ja loistava esiintyjä. Kun on ollut pääsy lavan lähelle, on hyviä kuvia tullut.

Olimme viime lokakuussa lomalla Toscanassa. Kolme ensimmäistä yötä vietimme Pienzassa, upealla Val d’Orcian alueella. Olin alueella kolmatta kertaa ja paikallistuntemusta on ehtinyt jo hiukan kertyä. Ensimmäisenä aamuna lähdin etsimään parhaita kuvauspaikkoja, mutta alkuun sumua oli liikaakin ja osa kohteista täysin näkymättömissä. Käännyin pikkutielle toiveenani löytää Cappella di Vitaleta, yksi tienoon suosituimmista kuvauskohteista. Löysinkin sen, mutta ensin ajoin ohi ja sumun keskellä hieman eksyksissä huomasin olevani juuri oikeassa paikassa.